”Aina vannoo olevansa HILJAA
ja kuitenkin kerran toisensa
jälkeen yllättää itsensä
puhumasta
puhumasta
puhumasta...”
30 vuoden vaietun puhumisen tarpeen jälkeen,
olen viimein saanut sinä aikana kynällä pukah-
tamani koottua, josta laajemmasta kokoelmasta
nyt mahdollisuuden myös tähän:
”Yksinäisten tuolien armeija”.
Ne olivat siivouksen jälkeen pöydille nostetut
baarijakkarat, joista nimikkorunon sain.
En tiennyt, että näin voi käydä, mutta tässä
tämä on. Toivottavasti joku ilahtuu! = )