Yö etsii ruosteista siivilää on arvoituksellinen rakkausrunoelma ja dystopian sävyttämä scifi-sinfonia. Se on monisärmäinen matka perimmäisten kysymysten äärelle, vaikeuksien kautta voittoon ja ei-minnekään, tavanomaisen ja unenomaisen hermolla kiinni, valmiina viiltämään.
"Kuparipäinen pyöräyttää rintaansa ja sanoo, että meidän tulee laskea lapsemme veteen, jotta tajuamme olevamme näköyhteyden päässä toisistamme. Kiristää ääntään, kurkussa kiertyvää ilmapalloaan ja seisoo vankasti, tällaisena päivänä pystytettynä patsaana ja tokaisee, että mysteeri on sellainen asia, joka ei ratko oikeita ongelmia, mutta pitää kiireisenä ja ajatukset kireänä."