Ilta saksalaisessa satamakaupungissa: lapset kyttäävät rottia kanavan penkalla, joutsenet painuvat yöpuulle, kuoleva mies hengittää yhä hitaammin ja vanha mies odottaa puistonpenkillä ketä tahansa, joka pysähtyisi puhumaan. Friedo Lampen ainutlaatuinen romaani liukuu elokuvallisin leikkauksin ihmisestä toiseen, kunnes kokonainen kaupunginosa hengittää samaan tahtiin. Teos ilmestyi lokakuussa 1933 ja joutui melkein saman tien natsien kiellettyjen kirjojen listalle: miesten välinen hellyys ja ennakkoluuloton aistillisuus olivat sortovallalle sietämättömiä. Lampe itse kuoli Puna-armeijan luoteihin 1945, juuri sodan loputtua.