Kirjailija päätyy vuosituhannen vaihteessa Etelä-Afrikkaan kahden naisen, äidin ja tyttären, luo. Nämä kohtalo on vienyt Kapkaupunkiin puolitoista vuotta aikaisemmin. Runoilija kokee itsenäisen panteistisen maalausmaailman ja ihmissuhdeviidakon - ja vuoret, jonne hän pakenee. Afrikan vaaleat vuoret on eräänlaista positiivista, epäeurooppalaista ja antieurooppalaista kerrontaa, jonka kirjailija kohtaa hämmästyksekseen ja omaksi ilokseen.