Kun teatterinjohtaja ei ehdi pidempää tekstiä kirjoittaa, syntyy silloin tällöin aforismeja teatterista, elämästä, politiikasta, rakkaudesta, iästä, ajasta, ties mistä. Aforismit ovat kuin voikukkia: vaatimattomia ja sitkeitä. Kun yhden kukan kitkee, tulee toinen tilalle ja siemenet lentävät ajatusmyrskyjen mukana kaikkialle.