"Susinainen, kampaa tukkaani rauhallisin vedoin niin että nukahdan. Siinä, sylissäsi, näen kauneimmat uneni enkä pelkää mitään."
ANNAN TURKKINI KASVAA on riemastuttavan mehevä ja itkettävän railakas kuvaus voiman katoamisesta ja kokoontumisesta. Proosarunojen ja säkeistettyjen tekstien vuorotellessa "nainen" käy läpi muodonmuutoksen jos toisenkin, eikä suinkaan tuppisuuna ja tumput suorina. Tuloksena on sivuuttamatonta nykykirjallisuutta sukupuolirooleista ja rakkauden hirmuisuudesta.