Tämä on kirja kasvamisesta vauraassa, mutta väkivaltaisessa kodissa, missä hallitsi luonnehäiriöinen isä ja kypsymätön äiti. Veljen tapaturmainen kuolema vähän yli vuosi ennen Ritan syntymää oli kohtalokas hänen äiti-suhteelleen. Äiti oli toivonut poikaa korvaamaan kuolleen lapsen, mutta niin ei käynyt. Rita sai koko elämänsä tuntea olevansa ei-toivottu. Äidin nurja suhtautuminen sekä isän ennakoimaton väkivalta ja vallankäyttö aiheuttivat perustavanlaatuisia ongelmia, joista hän ei koskaan täysin vapautunut. Kodista lähdettyään hän kärsi neuroottisesta hylätyksi tulemisen pelosta, ahdistuksesta, masennuksesta, huonommuuden tunteista sekä bulimiasta. Viimeksi mainitusta hän selviytyi omin voimin, sillä koko häiriötä ei siihen aikaan tunnettu eikä apua ollut saatavilla. Vuosien terapioiden, itsetutkiskelun ja pohjattoman tiedonhalunsa avulla hän pystyi luomaan lopulta siedettävän elämän. Rakkaus lapsiin oli hänen elämänsä kulmakivi ja pelastus. Omassa perheessään kokemaa väkivaltaa ei enää siirtänyt lapsiinsa, sillä hän oli nähnyt, mitä se saa aikaan ja kuinka väärin se on lapsen ihmisyyttä kohtaan.