Elias Jäneskallio kirjoittaa päiväkirjaa, yhteiskuntakriittisiä näytelmiä, arvosteluja ja esseitä ja elää toinen jalka kirjallisuudessa. Hän pyörii piireissä, poikkeaa joukosta ja kulkee monessa ajassa samaan aikaan. Hän ei pidä siitä, miten Helsinki on 2000-luvulla alkanut nopeasti muuttua. Vieras on korvannut tutun, kadut revitty auki, maailma taantunut, tyhjyys valunut ihmisten sisään. Yläkerran naapuri metelöi ja häiritsee, ääriainekset rettelöivät kaduilla ja sosiaalisessa mediassa, kaupunginjohto hävittää lähiluonnon viimeisetkin rippeet. Elias kaipaa jotain, mistä itsekään ei tahdo saada selvää. Hän etsii ja löytää, unohtaa ja kadottaa, uskoo ja epäilee, toivoo ja pelkää.