HEVOSENPÄÄSUMUSSA on ajankuvaa, sukusaagaa ja pitelemätöntä surrealismia. Evakkoisoäiti saapuu Laukontorille kuumailmapallolla, Lauri Viita vavahtelee mielisairaalatoipilaana ja tyttö oppii yksinäisyyden Pyynikin kulkutautisairaalassa. Kokoelma vie Pispalan uittotunnelista Vihnuksen rotkoon ja Pariisin Punaiseen Myllyyn, kynttilävärjäämöstä tiilikatoille, Guggenheimista pullokuonodelfiineihin ja galakseista galakseihin.
Tämä on Leena Kellosalon toinen kokoelma. Liisa Enwald arvioi, että esikoisteos LEONARDO SAI SIIVET (ntamo, 2015) "läväyttää silmiimme näköalan, joka ulottuu maan tasalta taivaisiin, kohdusta avaruuksiin ja vuosimiljardien takaa meidän sotaisaan teknologia-aikaamme, vieläpä tulevaisuuteen. Teemarakenne on selkeä. Kuvakieli purskahtelee ekspressionistisen runsaana. Rytmileikit osoittavat verbaalista taidokkuutta. Kellosalon keskeiskuvasto on perilyyristä, modernistista ja silti omintakeisesti kutoutuvaa."
Nyt päästään vielä kauemmas ja vielä lähemmäs:
"Nousevat silvotut perhoset
jotka isoäiti puhaltaa ehyiksi
Neitoperhot, Sinisiivet, Apollot
oppaiksi matkalle kaikkeuden sieluun
Hän juo viiniä
ottaa hellästi miehensä suupielestä natsan
ja tumppaa sen Arabian lautasen
keltaiseen ruusuun
hiilloksen kidasta tupruaa savua
Isoisä nukkuu kattotiili pään alla
varpaat Hevosenpääsumussa
antaa ajan kulua
tänään
huomenna"