Tero Hannulan kokeellisessa proosateoksessa Suomen 2000-luvun kokeellinen runous kohtaa kotimaisen kertomakirjallisuuden: ”En häpeä lainkaan tunnustaa sitä, että minusta ainoa valtavia, giganttisia asioita hienompi asia on kun valtavat, giganttiset asiat törmäävät valtaviin, giganttisiin asioihin.” Hannulan vakavina aiheina ovat ns. minätietoisuuden paradoksit ja kommunikaation mahdollisuus / mahdottomuus. Ihminen voi olla on pieni kirja suurin ambitioin.