Kirjan virikkeet ja aihepiirit tulevat maailmalla liikkumisesta, omista tai muiden matkoista eri maanosiin, maihin ja paikkoihin: Amerikan mantereen maat, Atacama, Meksiko, Kanada, New York, Kuuba, Britannia, Afrikka, Tansania, Italia, Ostia, Pompeji, Matera, Rooma, Pariisi, Tanska, Viro, Lappi.
Millainen ympäristö virittää luovuutta, kirja kysyy ja tarjoilee vastauksia. Ihmisten ajattelu on altis lukkiutumaan. Maailma on totinen ja vihainen. Lukkiumien avaamiseksi kirja korostaa leikkisyyttä arjessa, työssä, taiteissa ja tieteissä. Mielikuvituksen ja ajattelun on saatava karkailla yli totunnaisten rajojen ja käsitteiden. Kuvittelua maailma kaipaa. Totisuutta vierastan, leikkisyyttä halajan, kirjoittaja sanoo. Leikkisästi kirjoittavia on ollut kautta aikain: Ovidius, Boccaccio, Cervantes, Rabelais, More, Montaigne, Swift, Kivi, Viita, Huizinga, Keskiajan syksy ja Leikkivä ihminen.
Pohjavireenä kirjassa samalla on vankka asiakeskeisyys, kaihtamatta tiedon ja tieteen syvyyksiin ulottuvia kysymyksiä. Kirjoittaja arvelee olevansa sukua Leonardolle, jonka kiinnostuksella ei ollut rajaa. Leonardo piirsi ja piirsi, mietti ja mietti, kokeili ja kokeili, syntyi Mona jota miljoonat rientävät katsomaan puoli vuosituhatta myöhemmin. Niin tässäkin kirjassa aiheet ja esittämistapa virtailevat maan syvyyksistä tunturin laelle, ihmisen esi-isistä Jätkäsaaren kalseuteen.
Kirjalle on suunnitteilla jatkoa. Seuraavien osien aihepiireinä ovat 1) tieteen ja yliopiston maailma, 2) kirjallisuuden ja kulttuurin maailma.