Knappin viisihenkinen perhe elää niukkuudessa 1920-luvun Yhdysvalloissa. Äiti Evangeline hoitaa kotia ja lapsia, isä Lester käy töissä, eikä kumpikaan ole onnellinen roolissaan. Äiti on nääntymäisillään kotitöihin ja elämän näköalattomuuteen, isä, sielultaan runoilija, inhoaa työtään tilikirjojen parissa. Sairaudet ja köyhyys piinaavat, ja koko perhe kärsii. Sitten tapahtuu tragedia, joka pakottaa vanhemmat vaihtamaan osia.
Äkkiä kaikki on toisin. Äiti menestyy uudessa työssään, isä nauttii roolistaan koti-isänä. Lapsetkin alkavat kukoistaa. Mutta voiko äiti luoda uraa ja isä olla kotona, kun koko yhteiskunta on rakentunut sen varaan, että isä hankkii elannon?
Vuonna 1924 ilmestynyt kirja oli heti myyntimenestys. Edistyksellinen romaani käsittelee hämmästyttävän nykyaikaisella tavalla vanhemmuutta, perheen sisäistä vastuunjakoa ja perheenjäsenten välisiä suhteita. Kirjailija menee henkilöidensä nahkoihin syvällisesti ja ymmärtäen. Erityisen taitavasti hän kuvaa lapsia ja heidän sielunmaisemaansa.
Teos on myös ylistys ihmisten yksilöllisille kyvyille ja oikeudelle tavoitella omannäköistään elämää. Ennen kaikkea se on kuitenkin vangitseva, lämminhenkinen lukuromaani.