Sen kasvoilla käväisi nolouden varjo, ruumis jännittyi kuin se olisi suurenkin uhan kohteena, vaikka hän oli vain antanut samalla mitalla takaisin. Sillä oli puukko kädessä. Se vilkaisi hännystelijöitään, jotka tuijottivat sitä odottavasti kuka suu auki, kuka silmät selällään. Hän näki terän välähtävän auringossa, ja heti perään tunsi metallin kurkullaan. Oli työlästä hengittää. Piti varoa liikkumasta, ettei itse nirhaisisi haavaa aataminomenaan. Pikkukakarat elämöivät ympärillä, odottivat puukkomiehen ratkaisevaa liikettä. Mikä natiaisten kuningas se niille oli? "Uskotsä Jumalaan?"