Teatteriohjaaja Mika Leskisen tuore sovitus Dostojevskin romaaniklassikosta (1984, suom. Valto Kallama 1959, Esa Adrian 1976) kuljettaa Kellariloukon nimettömän antisankarin nykyajasta menneisyyteen ja takaisin. Tämän päivän ihmisille teos näyttää, miten olemme tulleet pisteeseen, jossa jäämme itse luomamme järjestelmän vangeiksi. Näytelmä pohtii tiedostamisen taakkaa ja kyvyttömyyttä rakkauteen syvästi ja ajankohtaisesti, unohtamatta kuinka koomisesti ihminen on kostruoitu.