Satu Lepistön esikoinen (Pohjoinen, ntamo 2013) oli "kasvutarina lapsuudenmaisemasta" (Rosa Ala-Aho, Kiiltomato). Kielilläpuhujassa mennään kauemmas. Sen hallitseva kuva on kansansatujen karhu - identiteetin lähde ja identifikaation kohde: "minä menen naimisiin karhun kanssa vain". Karhu tulee mukaan kaikkeen, myös aikuiseen parisuhteeseen, jonka auvosta ja ahdistuksesta Lepistö kirjoittaa hellyttävän raadollisesti ja luihinmenevän fyysisesti. Myytin (karhu) ja arjen välittäjänä on kielilläpuhuja. Hän on laki ja auktoriteetti: "laittaa kielensä ihmisen läpi". Mutta hän on myös "ihmisistä eläintä lähinnä", ja voi myös kuivua "kokoon itsensä ja soittonsa ympärille". Nyt puhe onkin erottaja: "Ymmärrätkö sinä, että puhut vääristä asioista."
Satu Lepistön runoilijantie kulkee arvaamattomiin suuntiin. Kielilläpuhuja on noidan ja karhun kohtaaminen.