Nimetön ja hahmotonkin mies on haastateltavana - vähän kuin hakisi elokuvaosaan, vähän kuin olisi psykiatrisen tutkimuksen kohteena. Vähin erin päästään miehen "tarinaan", joka taas muuntuu hänen - hullun ja hullunkurisen - perheensä tarinaksi: "Mies", "Vaimo", "Isä", "Äiti", "Veli", "Sisko". Selkeän ja eheän rakenteensa raameissa Köyhän Kamasutra etenee assosiatiivisena ryöpytyksenä. Tekniikka on pikemmin 2000-luvun proosarunon kuin perinteisen narraation, ja sen myötä henkilöhahmojen mitätön surkeus kasvaa monumentaalisiin mittoihin. Toni Harjulla on harvinainen kyky suurentaa pienentämällä, ja taito saada kliseet elämään vain hiukan syrjäyttämällä niitä vakiokäytöstään - samaan tapaan kuin amerikkalainen John Ashbery tekee runoudessaan. Köyhän Kamasutra on uusi avaus suomalaisen proosan uudistumisessa.