“Kuinka pitkä matka on mielestä toiseen? Joskus se on kuiskauksen päässä ja toisinaan ei edes huutamalla ylety.”
Kahden naisen lapsuuden ja nuoruuden taustalla soivat erilaiset äänet, jotka kirjailevat mieleen omia jälkiään. Ellin lapsuus itäsuomalaisessa maalaismaisemassa vaihtuu sodan jymyn täyttämään nuoruuteen. Hänen tyttärensä Anita kokee maaltamuuton Helsinkiin 50-luvun jälleenrakennuskaudella ja elää nuoruutensa 60-luvulla sodanvastaisten iskulauseiden keskellä.
Kunnes jalkasi kantavat kuvaa Ellin ja Anitan kasvua naisiksi ja äideiksi. Elli päätti kulkea kohti parempaa. Äidittömän tytön kirvelevät kokemukset pyörivät hänessä kuin kivet hiidenkirnussa ja kaivautuivat yhä syvemmälle. Anita ihaili Elli-äitiään mutta törmäystä hän ei kyennyt estämään.