Tämä "pienoisromaani yksinäisyydestä" on nelikymppisen helsinkiläislääkärin tilitys modernilla tavalla epäsäätyisestä suhteestaan nuorempaan naiseen - eleginen kertomus riippuvuudesta, itsepetoksesta ja rakkauden mahdottomuudesta. Samalla rakentuu kirkas kuvaus Lissabonin krapulaisista kujista, ränsistyneistä puluista ja kuivuvasta pyykistä. Kirjan nimi kuljettaa mukanaan Fernando Pessoan runoja "Lisbon Revisited (1923)" ja "Lisbon Revisited (1926)". Ja se päättyy vanhan hyvän tavan mukaan opetukseen, joka on yhtä aikaa triviaali, yliampuva ja kiistämätön.