Kaikki haluavat muuttaa Suomen suuntaa. Äänestäminen ei ole kuitenkaan toiminut - koska ongelma ei ole kuljettajassa vaan koneessa.
Kukaan ei katso arkkitehtuuria. Katsomme ihmisiä, puolueita, lupauksia - emme kannustimia, takaisinkytkentöjä, aikahorisontteja.
Ja syvempi ongelma: Suomella ei ole päämäärää. Demokratia vastaa kysymykseen "kuka päättää". Kukaan ei vastaa kysymykseen "mitä varten". Ilman suuntaa tehokkuus on zombitoimintaa.
Mekanismirealismi purkaa koneen auki, näyttää miksi se tuottaa huonoja tuloksia hyvistä ihmisistä - ja esittää korjauksen, joka ei vaadi vallankumousta, enemmistöä eikä uusia ihmisiä.
Telokratia: hallinto, jolla on päämäärä. Mekanismivirasto: instituutio, joka pakottaa päätöksenteon kohtaamaan todellisuuden.
-
Mekanismirealismi yhdistää termodynamiikan, peliteorian, kybernetiikan ja institutionaalisen analyysin yhdeksi kehykseksi - ja johtaa fysiikasta etiikan kautta politiikkaan. Uusia käsitteitä, Suomessa sivuutettuja työkaluja ja konkreettinen instituutiospesifikaatio korjaamiseksi ilman vallankumousta.
Kirja ei jää teoriaan. Se antaa sanakirjan ja vaatimuslistan: radikaalin selkeyden (vaadi mekanismikuvausta, vastuuta), kielen vallan (tunnista matkalaukkusanat ja zombikieli), yhdeksän vaatimusta jotka tekevät simulaatiosta kallista.
Muutos on mahdollinen, ja siihen ei tarvita enemmistöä: 3-5 prosentin joustamaton vähemmistö riittää vaatimaan uuden suunnan.