Hellä ja heltymätön kartoitus naisen asemasta.
Ranskan kohutuimman ja kiitetyimmän nykykirjailijan neljäs teos maalaa intiimin kirjallisen muotokuvan, joka on kunnianosoitus kirjailijan äidin periksiantamattomuudelle ja rinnakkaisteos Kuka tappoi isäni -romaanille.
Myöhään eräänä iltana äiti soitti Édouard Louis'lle. ”Minä tein sen. Jätin isäsi.” Yhtäkkiä hän – 45 vuotta köyhyyden, armottoman systeemin ja maskuliinisen väkivallan keskellä elänyt nainen – oli vapaa.
Naisen taistelut ja muodonmuutokset on kertomus ihmisestä, joka kamppailee oikeudesta elää tasaveroisena yksilönä nyky-Ranskassa. Louis katsoo ihmiskohtaloita sanelevaa järjestelmää silmästä silmään ja hahmottelee veitsenterävän selonteon äideistä ja pojista, politiikasta ja vallasta sekä naisen roolin vaikeudesta – ja pyrkimyksestä vapautua sen kahleista.
Édouard Louis (s. 1992) kirjoitti esikoisteoksensa Ei enää Eddy vain 21-vuotiaana. Siitä lähtien Louis on uudistanut nykykirjallisuutta tekemällä näkyväksi työväenluokkaa laajalti käännetyillä romaaneillaan, jotka ovat olleet arvostelu- ja myyntimenestyksiä. Häntä on kutsuttu yhdeksi sukupolvensa tärkeimmistä kirjallisista äänistä.