Tutkimuksia suomenkansan persoonallisen nimistön alalla. I. Pakanuudenaikainen nimistö. Johdanto on suomalaisen henkilönimitutkimuksen uranuurtajan A. V. Forsmanin (vuodesta 1906 Koskimies, 1856-1929) lisensiaattityö vuodelta 1891. Teos tutkii suomalaisia etu- ja sukunimiä muinaishistorian ajoilta sekä tuonaikaisia nimenantotapoja (Nimittäjäisiä) ja uskomuksia. Teoksessa on myös esimerkkiluetteloita, millaisia nimiä eri puolilla Suomea on annettu. - "Suomenkansa on historian kuopus, nuorin vaan tuskinpa rakkain lapsi. Aina väkeviempiensä hallittavana, ominaisluonnettaan tehokkaasti kannattavan vapauden puutteessa, se on menettänyt suuren määrän alkuperäisiä piirteitään, niinpä myöskin omintakeisen ihmisnimistönsä. (...) Tutkimuksen soihtu kädessään saattaa kuitenkin sivistyshistorioitsija (...) näkyviin tuoda melkoisen määrän tuota muinaista kansallisomaisuutta, kumminkin sen verran, että hyvin käy päättäminen minkälaatuinen ja mitenkä runsas tuo muinainen nimistö on ollut (...)"