Autojen valokiilat halkoivat hämärää jalkakäytävää. Katulamput syttyivät. Hän avasi alaoven ja nousi tutut portaat. Paino harteilla tuntui yhä raskaampana. Hän astui pimeään eteiseen ja potkaisi kengät jalasta. Hän sytytti pöytälampun, sen ainoan valonlähteen, joka asunnossa vielä oli, istuutui lattialle ja avasi valkean laatikon.
(Tyhjennys)
Kynnyksellä seisoo säikähtäneen näköinen mies, puristelee lakkia käsissään, kysyy yösijaa.
' Kun on myöhä, kun en hirviä polulle. Siellä on niitä haltijoita, hiisiä, ties mitä.'
(Yövieras)
Margaretha Zidanin kertomuksissa liikutaan sekä tavallisten ihmisten arjessa, että sadun ja maagisen realismin maailmoissa.
Sivuilta löytyy yksinäisyyttä, kipuilua, huumoria, kaipausta, onnen hetkiä - kaikkea sitä, mitä elämä kulloinkin eteemme tuo.
Margaretha Zidanilta on aikaisemmin ilmestynyt lyhytproosakokoelma Valkoinen sateenvarjo ja muita tajunnantiloja (Torni 2018).