Sain 2011 eturauhassyöpä diagnoosin ja aloin heti kirjoittaa tuntojani runoina. Jaoin niitä syöpäyhdistyksen sivuilla ja sain paljon kiitettävää palautetta.
Minulle esitettiin toive, että julkaisisin nämä runot kirjana, joten nyt olen saanut toiveen täytettyä. Palautetta tuli paljon naisilta, vaikka kyseessä on miesten syöpä. Heillä oli hyvin samanlaiset tunteet omien diagnoosiensa kanssa kuin minulla. Nyt kun kävin näitä runoja uudelleen läpi huomasin miten monessa runossa pohdin sitä, että jos ei parannusta löydy, niin edessä on kuolema tosin vähän peitellymmin sanottuna.
Siitä on nyt viisi vuotta ja PSA-arvoni on pysynyt mittaamattomissa eli toistaiseksi terve mies. Olen yrittänyt lähestyä sairauttani itseironialla käyttäen mieli-, kielikuvia ja metaforia sopivassa suhteessa.
Toivon tämän kirjan auttavan joitakin löytämään apua oman syöpänsä kanssa ja muistamaan, että ei elämä lopu syöpädiagnoosiin.