”Runous on pidättelemätöntä voimaa ja runoilijan tärkein tehtävä on olla pidättelemättä sitä.”
Miki Liukkosen päiväkirjamerkintä maaliskuussa 2009
Miki Liukkosen esikoisteos Valkoisia runoja (2011) esitteli maailmalle nuoren, lupaavan runoilijan. Sen jälkeen Liukkonen julkaisi vielä kaksi runokokoelmaa: vaikuttavan, varhain kuolleelle äidille omistetun teoksen Elisabet (2012) ja kuvia tulvivan proosarunokokoelman Raivon historia (2015). Liukkonen kertoi kuitenkin jo 23-vuotiaana olevansa ”liian vanha” runoilijaksi ja siirtyi sittemmin kirjoittamaan omintakeisia ja runsaita romaanejaan.
Tähän teokseen on koottu Liukkosen kaikki kolme runokokoelmaa, ennen julkaisemattomia runoja sekä Liukkosen päiväkirjamerkintöjä niiltä vuosilta, jolloin hänen uransa kirjailijana oli vasta nupullaan. Teokseen on kirjoittanut esipuheen Liukkosen ystävä, kirjailija Jukka Viikilä.
Miki Liukkosta (1989–2023) pidetään yhtenä 2000-luvun lahjakkaimmista ja omalaatuisimmista nuorista kirjailijoista. Runoteosten lisäksi hän kirjoitti viisi romaania ja yhden aikuisille suunnatun kuvakirjan nimellä Silvia Classic.