Mitä mahtaakaan tapahtua, kun aspergerpiirteinen nuorimies lähtee kauan suunnittelemalleen evankeliointireissulle naapurinisännän ikivanhalla Hiacella?
Poliisi-isä ja nunnaksi ryhtynyt äiti ovat evästäneet jälkikasvunsa erilaisilla moraalisilla ja henkisillä opetuksilla, ja sen päälle Joppe on kehittänyt omanlaisensa hengellisen ymmärryksen ja uskonvakaumuksen. Joppe on aina kokenut olevansa hieman syrjässä, ja väliinputoaja, muttei hän haluaisikaan olla riippuvainen mistään maallisesta, paitsi ehkä koirasta. Hän kokee velvollisuudekseen varoittaa ihmisiä siitä, minkä hän uskoo harhaksi, ja kertoa jonkinlaista luusereitten ilosanomaa kaikille eksyneille lampaille.
Matkan varrella Jopen kyytiin änkeytyykin varsin kiusallinen tyyppi. Kuka tahansa kyytiläinen olisi introvertille Jopelle stressinlähde, mutta tämä Rolle sattuu vielä olemaan kevytmielisen oloinen, riippuvuuksiin taipuvainen, ylivilkas homopoika. Homous ei niinkään, ainakaan periaatetasolla, olisi Jopelle ongelma, mutta jostain syystä juuri Rolle saa hänet pois tolaltaan. Eikä Joppe sitä paitsi pidä kaaoksesta, hälinästä, suunnitelmien muuttumisista, epävarmuudesta, eikä tunteilusta. Joppe kokee olevansa varsinainen luuserisaarnaaja, kun juuttuu auttamaan vain yhtä erityisen eksynyttä pässiä, kun olisi pitänyt pelastaa koko maailma.
Tämä tarina on kirjoitettu niille, joita sateenkaariteemat pelottavat uskonasioitten vuoksi, ja niille, joita uskonasiat pelottavat, koska he ovat sateenkaarevia. Tervetuloa Sateenkaarisillalle!