Friedrich Nietzschen Epäajanmukaisia tutkisteluja ilmestyi neljässä osassa vuosina 1873-1876. Sen kolmas osa, Schopenhauer kasvattajana, ilmestyi 1874. Sitä kirjoittaessaan Nietzsche oli jo alkanut vieraantua suuren pessimistin filosofiasta, mutta ei itse filosofista: Schopenhauer on Nietzschelle ennen kaikkea innostava esikuva, jonka kasvattava vaikutus ei perustu opetuksiin ja dogmeihin, vaan inhimilliseen esimerkkiin, siihen, kuinka hän eli ja millainen ihminen hän oli.