Sumalee on nuori thaimaalainen nainen, joka avioituu suomalaistaustaisen miehen kanssa. Hänen matkansa ruotsalaiseen yhteiskuntaan ja ruotsin kieleen alkaa pohjoisessa Gruvstadin kaivoskaupungissa, jossa maa järähtelee öisin, kun malmia louhitaan asuinalueen alta. Sumalee elää murenevan maan päällä myös toisella tavalla: hän kokee kielellisen identiteettinsä murenevan. Rikkaan äidinkielen tilalle on tullut puutteellinen ruotsi. Hän kokee jääneensä elämässään jonkinlaiseen välitilaan, lähteneensä matkalle, joka ei koskaan tunnu johtavan perille. Kotoutumista ei tunnu helpottavan edes se, että Norlannin jylhään maisemaan ollaan puuhaamassa suurta buddhalaiskeskusta.
Kirja kertoo vieraudesta. Se kertoo kielen ja identiteetin murenemisesta ja niiden rakentumisesta uudelleen. Se on koskettava kertomus selviytymisestä senkin jälkeen, kun maa tuntuu pettävän jalkojen alta.
"Hänestä tuntui, kuin olisi säikky lapsi, jota kielletään koskemasta hienoon esineeseen. Ihan kuin seinällä olisi häntä varten ripustettuja varoitustauluja: Älä koske. Älä koske meidän kieleen. Rikot sen kuitenkin, jos kosket.
- Anteeksi, Sumalee sanoi taas. Hän kumarsi aavistuksen päätään ja nauroi. Sumalee nauroi paljon ja ihmiset luulivat, että hän oli iloinen."