Ajattelemme taloutta numeroina, ja koska numerot itsessään ovat ajattomia ja iättömiä, se on omiaan luomaan ja vahvistamaan harhakuvaa siitä, että talouden lait olisivat olleet historiassa muuttumattomia ja että rahaa olisi aina ajateltu samanlaisena arvon mittayksikkönä kuin mikä meille uuden ajan eurooppalaisille on ominaista.
Tarvitsemme taustoittavaa historiallista katsausta siihen, miten oman kulttuurimme ihmiset eri kausina ovat ajatelleet kaikista asioista aivan eri tavalla kuin nykyihmiset. Eri aikakausien ajattelu on todellakin ollut ei vain erilaista, vaan pikemminkin erilaatuista.
Yksi koko ihmissuvun suurimmista ajatusmurroksista tapahtui, kun eurooppalainen keskiaika vaihtui uudeksi ajaksi. Se oli jokseenkin totaalinen tajunnallinen vallankumous, kognitiivinen apparaattimme meni kokonaan uusiksi. Jopa kuuloaistin ja näköaistin keskinäinen työnjako muuttui perusteellisesti.
Uudella ajalla syntyivät ja kehittyivät uudet tiedonalat, ja luonnontieteiden voittokulku muutti sitten muutamassa vuosisadassa koko maailman. Valistusajalla syntyi myös liberalistinen talousajattelu, mutta se ei koskaan onnistunut kehittymään eksaktiksi tieteeksi, vaikka se vimmatusti yrittikin apinoida luonnontieteille ominaisia muotorakenteita.
Rahassa jäi elämään ikiaikainen, pohjimmiltaan uskonnollislaatuinen kaikkivoipaisuuskuvitelma, ja usko aineellisen tarpeentyydytyksen loputtomaan lisääntymiseen on oman aikamme versio iankaikkisuudesta.
Tämän kirjan esseissä yritetään hahmottaa talouden ajatushistoriaa.