Teatteripäiväkirja on itsenäistä jatkoa Pertti Julkusen Kirjastopäiväkirjalle (ntamo 2013). Tekijä kertoo teatterikokemuksistaan ja keskustelee julkisuuden ja teatterin filosofiasta, journalismista ja politiikasta - ja edelleen myös edellisen teoksen huolenaiheestaan, kirjastojen kohtalosta. Keskeisinä syväteemoina ovat empatia ja ideologia. Teatteri hahmottuu paikkana, jossa yhteiskuntaa katsotaan "ulkopuolelta", mutta joka myös rinnastuu moniin sen "esityksellisiin" rakenteisiin.
"Teatterin poliittisuus ei ole niissä aiheissa, joita se valitsee, eikä varsinkaan niissä tiedoissa, joita se mahdollisesti välittää. Poliittisuus on näyttelijässä ja näyttämössä. Se on siinä tavassa, jolla näyttelijät astuvat yleisön ja yleisön kautta koko sen yhteiskunnan eteen, josta he ovat esityksen ajaksi karanneet pois."
"(...) sanomalehden numero on näyttämöteos, (...) toimittajalla on oltava oma mielensisäinen journalistinen näyttämö (...)"