"Minulla oli Tammelassa neljä lemmikkiä:/ kana, etana, tilhi ja rotta/ kanan tappoi terveydenhoitoviranomainen/ etana teki liian pitkän hopealiukumäen ja kuivui/ tilhi luuli ikkunaa taivaaksi ja taittoi niskansa/ arsenikki-immuuni rotta söi naapurissa varfariinia"
TULIKÄRPÄSIÄ TAMMELAN YLLÄ on kertovimmillaankin täyttä runoutta. Se liikkuu tilanteiden ja hetkien logiikalla suon kuoriaisista rannan yökkösiin, leikkaa ruohonjuuritasolta kosmisiin näkymiin ja takaisin. Ytimekkäimmilläänkin nämä tekstit pystyvät tuottamaan legendan mittaisen epiikan tuntua ja käsittelemään vaikeimpiakin aiheita aina sikiönlähdetyksestä ahdisteluun. Vaan olkoon muotona muutaman säkeen tiheikkö tai kahden sivun mittavuus, kokonaisuus pysyy yhtä moninaisena kuin hallittunakin.
Tampereen lisäksi ollaan Viipurissa ja siellä jossakin. Suvun vaiheet, keskinäinen yhteys ja elinpiirit kirjavine henkilöineen sitovat näitä elämän ja kuoleman runoja, jotka eivät jähmety surusta vaan sykkivät värejä ja jännitettä.