"Kokoelma sisältää lyyriseen tunnelmaan virittyneitä proosarunoja. Niissä on tarinallisuutta, näytelmänomaisuutta. Karhunen onkin opiskellut teatteria. Niinpä runoissakin on tiettyä lavastuksellisuutta: "On mahdollista nähdä maailma rakenteiden mukaan tai hullaantua. Onnelliseksi tekee merkityksen antaminen kuvalle, keskustelulle tai hengähdykselle." Elämä nähdään monissa runoissa staattisena lavasteena, jonka läpi pitää murtautua toiselle puolelle. Runot ovat siis liikettä kohti merkitystä, kohti unelmaa. (...)esteettisesti hienosta kokonaisuudesta kutoutuu juonellisesti eheä kokonaisuus." - Esa Mäkijärvi