Kuulas runokokoelma onnen sietämättömästä hauraudesta ja kirkkaudesta. Runoissa puhutaan sanoiksi ne varjot, jotka seuraavat aina kannoilla ja lasketaan uhkarohkeasti niistä irti, vaikka sitten vain hetkeksi.
"Mutta minä muistan: valo on kuin silkkipaperia, sen varaan ei voi laskea."