Ajaessaan valtatie kolmellatoista nuoret Risi ja Marjo kokevat unohtumattomia hetkiä. He haluavat löytää olemassaololleen syvemmän totuuden. He etsivät todellista elämää - elämää joka on aitoa.
Valtatie numero kolmetoista on tarina rakkaudesta ja rehellisyyteen ja ehdottomuuteen pyrkivistä nuorista, joilla oli välillä harkitsemattomia tempauksia. Mutta emmekö me kaikki tee joskus virheitä, etenkin nuorina?
Tarina alkaa 1970-luvun alun keskisuomalaisesta kaupungista. Muistot palaavat Marjon mieleen, kun hän vierailee synnyinseudullaan. Päästäkseen muistoistaan eteenpäin Marjon täytyy kertoa tarinansa, hänen ja Risin; kertoa että raskaidenkin menetysten jälkeen on mahdollista säilyttää toivonsa, löytää uutta...
Kirjoittaja Vesa Tuominen, 65, on kotoisin Keuruulta ja ollut motoristi vuodesta 1972. Hän on tehnyt nuorena moottoripyöräjengityötä ja erityisnuorisotyötä, toiminut muun muuassa vankilapappina sekä viimeksi Paimion kirkkoherrana. Hän kuuluu Jarno Saarisen muistolle perustettuun veteraanimoottoripyöräkerhoon, Paronin Poikiin.
Uutuskirja on Tuomisen neljäs teos. Hän on aiemmin kirjoittanut muun muassa:
Karhumies. Sulo Karjalaisen elämäntyö. (Yhdessä Esa Silanderin kanssa.)
Docendo 2018.
Herkkä kuin perhosen siipi -kirja. Romaani elämän haavoittuvuudesta ja uskosta.
Päivä. 2013.