Kevyt runo sinä olet, painavaakin painavampi. Metsän humina asuu silmissäsi, oksalta oksalle hyppelehtivä laulu.
Olet runo tältä ja tuolta puolen rajaa, muisto, jota yhä kannan mukanani, viiden gramman uni, hengitys, joka lakkasi mutta joka ei pääty. Ihmisen viimeinen hengenveto painaa viisi grammaa, yhtä paljon kuin Euroopan pienin lintu, hippiäinen. Näistä grammoista kirjan runot ja proosarunot kertovat, ne puhuvat hiljaisuudesta, kukkimisesta, hiekanjyvästä, hautausmaasta ja valosta.