Maalta kaupunkiin 1960-luvulla vanhempien mukana muuttanut nainen tarkastelee eläkkeelle jäädessään omaa elämänkulkuaan. Hänen varhaislapsuutensa maalla päättyi ennen kansakoulun aloitusta. Perhe irtaimistoineen muutti kuorma-auton lavalla sisämaasta rannikolle kaksikieliseen teollisuuskaupunkiin. Monet suuret muutokset leimasivat elämää kaupungissa. Uuteen sopeutuminen vei aikaa ja oman identiteetin etsimiseen liittyi myös toiseuden kokemus.
Elämänkulkua läpi käydessään naisella oli mahdollisuus päivittää menneisyyttään ja suuntautua tulevaisuuteen. Mutta muistamisen aukottomuus osoittautui kyseenalaiseksi. Muistot ovat tulkintoja, joita itse täydentää sopiviksi katsomillaan tilkkeillä. Myös perheenjäsenen muistisairaus oli jouduttanut asioiden pois pyyhkiytymistä. Tulevaisuutta ei voi ennustaa. Elämä on yllätyksellinen loppuun asti.