Kirjailija Gregor K muuttaa Pariisista ylänköjen takaiseen esikaupunkiin - paikkaan, josta muu maailma ei tiedä mitään, ja jota hän alkaa kutsua Poukamaksi - ja käynnistää omalaatuisen ympäristötutkielmansa. Alueen rikkaan luonnon ja monikulttuurisen elämän ja arjen keskellä K kokee kaipaamansa muodonmuutoksen suurkaupunki-ihmisestä syrjäeläjäksi ja oppii havainnoimisen merkityksen. Vuoteen 1997 sijoittuva teos on sadun ja unen, unelmien ja viattomuuden sävyttämä kuvaus myös lapsisuhteen ja rakkauden monista kasvoista ja yksinäisyydestä; kirjailijan materiaaleista. Oman surrealistisen unensa muodostavat seitsemän ystävän amarcordilaiset matkat ympäri maailman, jotka K kuvittelee odottaessaan seitsikkoa päivällisille Poukamaansa. Kertomuksen luontosuhde on vertaansa vailla ajassamme, jossa luonnon puolesta puhumisesta on tullut mantra, jolla kuka tahansa voi korostaa itseään tuntematta luontoa. Handke on kronikoitsija, jolle myytit ja tarut, elävät ja poisnukkuneet, linnut ja jyrsijät, maisema ja valo ovat yksi jakamaton todellisuus. Luonnon yksityiskohtien loputtomuus ja ihmisen vieraus rakennetussa järjestelmässä nousevat keskeisiksi teemoiksi paradoksien täyttämässä eksistentialistisessa odysseiassa.