"Se, mikä kuolee, ei ollut sekoitettua.
Halu syntyi järjestä, mutta on liiallista."
YÖ ON KÄÄRME on vahva esikoisrunoteos. Se on yhtaikaa oppinutta, mietelmällistä, kerroksista tekstiä ja hyvin suoraa kokemuksellista, aistillista ilmaisua. Säe on kuulas ja hallittu, olipa teko tai tapahtuma suurta tai pientä mittaluokkaa, kertakaikkinen tai alkava. Välimerellisen kulttuuripiirin muinainen historia reunustaa näkemisiä ja tekemisiä, mutta kirja ei kohtaa lukijaansa kaukaa vaan puhuu kumppanin tavoin. Tai kiusaajan.
YÖ ON KÄÄRME vaalii toteavaa esitystapaa mutta nousee dramaattisiin tehoihin.
"Sade vasaroi. Varjot hiipuvat. Hion itselleni lasista mielen."