Yön Kadut on jatkoa kirjalle Pelkään mutta en pakene.
Elämänmuutoksen jälkeen Putkis kääntää katseensa takaisin katujen todellisuuteen. Häntä kehotetaan unohtamaan entiset ystävänsä ja kulkemaan helpompaa, Pyhää polkua, kauaksi paholaisen kastemaljoista. Hän ei voi kuitenkaan kääntää selkäänsä heille, jotka horjuvat yhä pikkukaupungin kaduilla. Kun ystäviä alkaa ilmestyä hautausmaan hiekkakentille "hiekkahoitoon", kuten päihteiden käyttäjien keskuudessa tuo asia ilmaistaan, Putkis ymmärtää viimein, mikä on hänen elämänsä tarkoitus.
Eräänä syksyisenä iltana palattuaan kirkosta, hän ei lähde kotiin, vaan suuntaa paikalliseen pubiin. Silloin tapahtuu käänne. Kohtaamisia, jotka muuttavat elämän suunnan jälleen kerran. Useat pubin asiakkaat törmäävät mieheen, joka ei häpeä kertoa tarinaansa, eikä häpeä kertoa siitä voimasta, joka muutti hänen elämänsä. Viikko toisensa jälkeen hän palaa pubiin, istuu ihmisten keskellä ja kuuntelee heidän tarinoitaan sekä murheitaan. Illan päättyessä pöytää jää koristamaan paholaisen kastemaljojen kihlajaisrenkaat ja kasa rypistyneitä nenäliinoja.
Valomerkin jälkeen villi elämä kaduilla alkaa. Putkis seuraa yöllistä menoa ja poimii väsyneitä kulkijoita autonsa kyytiin. Matkan hinta on pituudesta riippumatta aina sama:
Kyyti ei maksa mitään, mutta Putkis valitsee musiikin!
Mitä kantaa mukanaan tuo musiikki, joka riisuu ihmisen kylmän haarniskan ja saa ihmisen avautumaan ja pohtimaan elämän tarkoitusta?
Musiikki ja auton harmoninen tunnelma vuodattaa tuhannet kyyneleet yön pimeydessä.
Kirja perustuu tositarinoihin.